Otso Aarninen ja Herra Iloinen, keski-ikäiset lasten sankarit

     Keski-ikäisenmiehen dolce vitaan kuuluu tyypillinen aikuisuus: järkevyys, huolellisuus. On kuitenkin olemassa kyllä-ihmisiä, jotka pääsevät seikkailuun. Niinpä tuo suussa muikisteleva sana vie Otso Aarnisen sirkukseen ja lopulta satakielen luritusta seuraamalla omalle kotipihalle, missä parvekkeella sattuukin olemaan naapuri Sirkku Tiukulainen ja happy end. 

    Tämä kokonaisuus eli Satu Kettusen Otso Aarnisen salaperäinen seikkailu (Tammi 2014) taivutti tämän vuoden Rudolf Koivu -raadin puolelleen. Tuomaristoa ilahdutti keski-ikäisen miehen nostaminen lastenkirjan sankariksi.  Olisiko tuossa alun tapaan kerrottuna juoni hiukan banaali? On siinä mutkiakin matkalla, mutta lapsikatraalle Otso Aarnisen kyllä-buumi ei mennyt perille. Saattoi vain olla niin, että aikuisten muuttuminen on tylsää tai ihan vain evvk:ta? Mietin vain, miten hyvä sanoma olisi mennyt perille eläimillä koristeltuna sankarina sarvikuono ja sankarittarena virtahepo? Lapsijengin ehdoton suosikki oli muuten Ninka Reittu ja kissasankarit.

Sanna ja Joonas genreviivalla

    Mukana oli 70 teosta. Koivu-kisassa on samanlainen systeemi eli mukaan ilmoitetut kirjat suorittavat osallistumismaksun, jolla osin rahoitetaan palkintoa. Kaikki hyvät kirjat eivät siis ole mukana. Ja epäilenpä, että niiden joukossa ei ole ollut sellaisia häilyvällä genre-viivalla keikkuvia monimuototeoksia kuin Petteri Tikkasen laaja nuoren kehittymissaaga tai sarjakuvan sekä kuvakirjan parhaimpia tekniikoita yhdistelevä Sanna ja Joonas Talviyössä. Pienkustantajat harvemmin näihin kisoihin osallistuvat – varsinkin jos painos on loppuunmyyty.

Mari Ahokoivun vauhtia Jouluyössä

 Kunniamaininnan saivat muuten mukavatekstinen Tuulia Ahon Tähtienlaskijan runoja Aino-Maija Metsolan kollaaseineen, ikirunoilija Jukka Itkosen Kaikki hyvin kasvimaalla Camilla Pentin kuvittamana ja näköjään iki-ehdokas Tietäväisten Vain pahaa unta.

Läheisimpänä vertailukohteena on tietysti Malin Kivelän ja Linda Bondestamin Den förträfflige herr Glad, jonka muuttumiskohteena on puolestaan fröken Citron. Ja ehkä tässä on pieniä eroja happy endingin kanssa: Otso Aarninen istuu siveästi Tiukulaisen kanssa kanelipullaa syöden. Herra Glad taas kuiskaa hyvää yötä neiti Sitruunalle – mutta neidin puolelta sängystä ei kuulukaan kuin kova kuorsaus. Romantillinen seksi humorisoidaan klassisella vedolla.

Tekstit hyppelevät nykyään

    Muutenkin kirjoissa on paljon yhteistä: tekstitys on väliin pientä, suurta, vinoa ja hyppivää. On kollaasitekniikkaa ja tyypiteltyjä ihmishahmoja. Satu Kettunen tekee hänkin taitavasti värienmuutoksen alun harmaudesta lopun iloiseen värikkyyteen. Kollaaseissa on kolmiulotteisuutta aikuisen ihasteltavaksi ja hallittua sijoittelua.  Mutta Kati Bondestam tiivistää ja yksinkertaistaa tilanteita siinä missä Kettusen aukeamissa juonta koristellaan yltäkylläisemmin. Lasten kannalta suurin ero taisi olla herra Iloisen kuvamaailman helpommassa hahmotettavuudessa – ja hauskuudessa. Silti esimerkiksi Herra Iloisen kanssa kuin huomaamatta löydetään tähtitaivaan kuviot – ja romantillisuuskin.

    Ovatkohan aikuiset valtaamassa lasten kuvakirjat? Ainakin mummot ja vaarit ovat tulleet tiukasti mukaan. Hyvä niin, jos ei heitä liikaa teräsmummoisteta tai ongelmallistetuta. Mutta sopinee tuumia, kiinnostaako pikkulukijaa aikuisen miehen ulkohuussireissu ja myrskyseikkailu, kun lapsellakin voi olla hätä ja halu vauhtiin?

    Mietin myös freelance-lehtikuvittajana työskentelevän Kettusen pohdintaa työn arvostuksista. Hän toteaa, että kuvakirjan kuvittaminen on raskaamman sarjan taitolaji. Kuvittajat ry:n kevätseminaarissa pöydässämme puhuttiin paljon eräänlaisesta vinoutumisesta: kuvakirjat ovat pienilevikkistä, kappalemääräisesti suppeaa aluetta, joka saa tähän verrattuna kuvan ja kuvasuunnittelun kokonaiskentällä merkittävän osan huomiosta. Varjoon jäävät muut graafisen alan tuotokset – kuka muistaa, kuinka hienoja äitiyspakkauksia viime kerralla suunniteltiin? Mutta mukavaa on, että Postimme on huomannut alan taitajat. Heidät sentään on kelpuutettu kamppailemaan joulupostimerkeistä.

Lukutaitomme puolesta

  Hälyttäviä uutisia on tihkunut vuosien mittaan lukuintomme laantumisesta, ja nyt on taas kansainvälisesti mietitty asiaa. Lukutaitotavoitteen osalta astutaan uuteen aikaan, joka korostaa muodollisen lukutaidon lisäksi lukutaidon riittävyyttä nykymaailman tarpeisiin. Tavoitteena olisi kovin ruusuisesti, että kaikki maailman nuoret saavuttaisivat tarvitsemansa toiminnallisen luku- ja laskutaidon. Luvut saattavat kyllä pyörryttää ja saada aikaan ahdistavan olon: maailmassa on yhä 781 miljoonaa lukutaidotonta aikuista. Suomessa on kansainvälisen aikuisten osaamistutkimuksen mukaan lähes 600 000 aikuista, joilla on nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin nähden heikko luku- tai laskutaito. Määrä on melkoinen, ja sen taustoista on pähkäiltävää.

   Tuohon luvun jälkeen voikin katsastaa myydyimmät kevään kirjat. Luetteloa johtaa Jenni Pääskysaaren tyttöenergian ja kauneuden mahdin johdatus Tyttö, sinä olet… (Otava 2015), mutta Suomen lasten laulattaminen on onneksi vielä voimissaan. Nyt veisataan Soivaa laulukirjaa, Soivaa tuutulaulukirjaa, Muumiperheen lauluretkeä ja sen jälkeen vahditaan Ellan ja kaverien kanssa vauvaa tai mennään Tatun ja Patun kanssa päiväkotiin. Ja onhan siellä toki näitä Tähtiin kirjoitettuja surullisia virheitä tai Olympoksen verta…

   Näillä mennään.