Pellet veivät palkinnot

Kaikkien palkintosateiden keskellä tuntee ihan yltäkylläiseltä. Lastenkulttuurin valtiontunnustus meni Sairaalaklovneille (tämä alue toki oli jo saanutkin toimintaansa reippaasti tukea rahastoilta) ja saamelaiselle kirjallisuudelle – mainiota, että kolmas virallinen kielemme sai julkisuutta. Taiteilija Inger-Mari Aikio, Ima, on todennut, että ’oma kieli on kaiken perusta, se on sydämen kieli’. Hän on myös sanonut, että saamelaisille monikulttuurisuus on ollut aina luonnollista, koska saamelaiset elävät neljän valtakunnan alueella. Inger-Mari Aikion työ lastenkulttuurissa on tärkeää saamenkielisille lapsille kielen ja oman identiteetin vuoksi, mutta se on tärkeää myös muista kulttuureista tuleville lapsille: muita ymmärtämällä oppii ymmärtämään myös itseään.

     Suomen tietokirjailijoiden hieno Tietopöllöpalkinto meni lasten ja nuorten historialle kuten Repun salaisuudelle ja Herttuan hoville. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta jatkoi lasten tietokirjallisuutta arvostavaa linjaansa. Viime vuonna kunniakirjan sai suomenruotsalaisen kirjanvalmistusta selvittävä kuvatietokirja, nyt puolestaan Lasten oma vuosikirja, joka esittelee mukavasti myös aivan uusia eri kulttuurien juhlapäiviä. Kun tietojeni mukaan keväällä ilmestyy uusiakin vuosipäiviä esittelevä Mauri Kunnaksen oma vuosikirja lapsille, niin onpa mielenkiintoista verrata sitten näitä kahta opusta.

 Leipuri Bengtsson on poissa

Mutta kaiken kunnian ja palkintojen loisteessa tuntee olonsa surulliseksi ja kaihoisaksi. Yöllä Finlandia-palkintojen aattona kuoli Tukholmassa kotonaan Klara Östra gatanilla Lennart Hellsing. Häntä voisi verrata merkitykseltään Astrid Lindgreniin. Hellsingin vuonna 1963 ilmestynyt Tankar om barnlitteraturen taisi olla myös eräänlainen lähtölaukaus Svenska barnboksinstitutetin perustamiselle. Lennartin kuvakirjat uudistivat radikaalisti vanhoja sisältöjä yhdessä kuvittajien Stig Lindbergin ja Poul Ströyerin kanssa. Riimejä, tarinoita, koulukirjatekstejä, lauluja…

    Lena Käreland on tehnyt miehestä mainion kokonaiskuvan kirjassaan En sång för att leva bättre (2002) ja Nisse Larssonin luotauksessa Hela Hellsing (2004) kannessa Lennart on juuri omannäköisensä. Sellaisena muistan hänet muun muassa kymmenisen vuotta sitten Göteborgin kirjamessuilta. Esiintymisen jälkeen Hellsingin vuosipäivää juhlistamaan lavalle nousi useita ihailijoita. Lennart itse kiinnitti huomionsa pöydällä olevaan pitkulaiseen pakettiin ja kysäisi: ”Oletanko väärin, vai onko tuo samppanja tarkoitettu minulle?”

    Omista suosikeistani on tietysti nostettava esiin Sjörövarboken, missä ennen Camilla Mickwitziä esiintyi alaston nainen tai oikeastaan useampia merirosvokapakan iloissa, Camillalla Jasonin äiti puolestaan hankki lisää elatusrahoja taiteilijoiden alastonmallina. Bagar Bengtssonin kuolemaa sen sijaan ei meillä tulla varmaankaan koskaan ylittämään – ruumisarkkukin oli tietysti pullapitkon tuntuinen.

    Tankar om barnlittaraturen kuului aikaansa seuraavien lastenkulttuuri-ihmisten matkalaukkuun meilläkin ja varmasti antoi sysäyksen monenlaisiin omiin yrityksiin, joista Gunilla Ambjörnssonin tiukan lastenkulttuurin ja –kirjallisuuden ruotsalainen analyysin kera synnytimme Huutomerkkisarjaan yhdessä Tuula Ikosen kanssa suomalaisittain ensimmäisen pamfletin Kulttuuririhkamaa lapsille (1969).

Rima nousi korkealle

Finlandia Juniorissa tietokirja ei juhlinut, vaan potin korjasi jo Otavan suuren nuortenromaanikilpailun voittanut Nadja Sumasen Rambo. Voi muuten vain kuvitella, millainen rima on ylitettävä seuraavan kirjan kohdalla. Jos tulee parempi, niin kai se on palkittava sekin.

    Rambon ansioihin on luettava kirjan kokonaissävyn nouseminen myönteiseksi kivan itseironian ja kuivakan huumorin kera. Ei voi moittia isovanhempienkaan osuutta ja merkitystä – tämä lienee faktaa nykyisin: tukihenkilöt tulevat kauempaa kuin vanhemmista. Tuttu kaava se toki on, mutta Sumasella isovanhemmillakin on omia ongelmiaan, jotka tulevat luontevasti mukaan.

    Keskusteluissa on pohdittu, kuka lukee oikeastaan synkkiä ja karmeitakin nuorisokuvauksia kuten ehdokkaana ollut Pako? Nuoret, joilla menee huonosti tuskin riemastuvat tällaisista riepotteluista, joten jäljelle jäävät lukijat, joilla menee paremmin. Ja sosiaalityöntekijät?

    Oli varsin oireellista selata juuri ilmestynyttä tamperelaisten yliopistolaisten kehittämästä myönteisyyden mallia. Myönteinen tunnistaminen (Nuorisotutkimusverkosto 2015) valottaa yhteisöllisiä arkisen tuen muotoja. Tavoitteena on arvokkuuden ja osallisuuden kokemusten vahvistaminen koulussa, kotona tai harrastuksissa. Ihmissuhteissa koettu huolenpito ja kunnioitus, osallisuutta vahvistava sosiaalinen arvostus, sekä yksilön oikeuksien kunnioittaminen yhteiskunnan tasolla kehittävät lasten ja nuorten itseluottamusta, itsetuntoa ja itsearvostusta. Näistähän on paljolti kysymys lasten ja nuorten kanssakäymisissä ja oman identiteetin rakentamisessa. Taustalla Rambossakin kuvataan myönteisen tunnistamisen vaikeutta ja hakemista.

    Television uudessa kulttuurin pikaohjelmassa Junior-ehdokkaita lukemaan oli haalittu noin kuudesluokkalaisia oppilaita. Ohjelma jäi kovin pintapuoliseksi ja liikaa juontajan vastausten esiin kaivamiseksi. Mielenkiintoisinta oli nuorten jyrkähkö suhtautuminen Nakki lautasella –kuvatietokirjan materiaaliin: sitä kauhisteltiin eikä sen katsottu soveltuvan lasten luettavaksi. Sen sijaan näköjään nuorten heitteillejättö ja henkinen pahoinpitely olivat ihan ok.

    Palkinnot eivät taida tähän loppua. Vielä on tulossa traditionaalisia hehkutuksia Arvid Lydeckenin ja Topeliuksen nimeen. Mutta käsi sydämellä: kuka muistaa joulun jälkeen, mitä muita ehdokkaita olikaan Finlandioissa? Vahinko, ettei pääse selailemaan kuollutta ja kuopattua? Vuoden kirjat –luetteloa. Ainakin muistaisi helpommin, mitkä kirjat olisi ehdottomasti pitänyt ottaa mukaan.

     Hauska yksityiskohta oli muuten Tieto-Finlandia palkinnon jäsenen kirjoittamasta muistelmasta raadin työskentelystä. Ei ajateltu kustantajia eikä alueellisuutta ei muutakaan. Paitsi – jos kaikki ehdokkaat olisivat olleet naisia. Silloin raati olisi ehkä miettinyt uudelleen. Finlandia Junior –ehdokkaat olivat kaikki naisia.