Kirjat
voivat varmasti kertoa myös itsestä melkoisesti, jos antaa tällaiselle
itsetutkiskelulle luvan. Kävin läpi viime vuoden arkistoja, kirjoja ja
tapahtuneita. Mietin, mitkä kirjat oikeasti jäävät kirjahyllyyn odottamaan
uusia lukukertoja. Huomasin, ettei niistä ainutkaan ollut päässyt
palkintolistoille saati tunnustuksille. Toisaalta laatikoista löytyi myös sukulaisten
ja isän peruja, vanhoja nuorten toivekirjoja. Niiden uudelleenlukeminen tässä
iässä on paitsi nostalgista ja opettavaa, myös todistus ajan hurjasta riennosta
– vai onko?
Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Puiden
tarinoita – sarja saa jatkaa elämäänsä kirjahyllyssäni. Varsinkin viimeistä, Merenkulkijaa (Books North 2015) olen
jo tarpeeksi mairitellut, mutta hyvää kannattaa pitää esillä. Jukka Itkosen ja
Elina Warstan Sirkusjuna saapuu
(Lasten Keskus 2015) tuli otettua käteen toiseen kertaan vähän vahingossa,
mutta pitihän se ahmaista uudelleen. Useampi lukukerta muuten kannattaa – nyt
oli hauska huomata miten Itkostakin on inspiroinut sirkuksen elävän tykinkuulan
esitys. Kirjassani Mustan vihon
salaisuus (Weilin+Göös 1978) vaarini kertoo urotöistään, joista eittämättä
suosituimmaksi kohosi lyhyt, mutta kunniakas ura sirkuksen elävänä kuulana…
Mutta Itkonen näyttää olevan paitsi
armoitettu riiminiskijä, myös minun huumorintajulleni juuri sopiva
tarinanvääntäjä. Ei mitään yltiöpäisiä vuodatuksia, vaan oikeastaan melkoisen
yksinkertaisen toteavaa reipasta menoa. Huumori tulee paljolti tilanteiden
ristiriitaisista yhdistelmistä, jotka näköjään huvittavat kaikenikäisiä – ehkä
kuitenkin hiukan erilaisista lähtökohdista. Itkosella on myös hallussaan sanaleikittely
– proosassaan hän käyttää väännöksiä runoja hillitymmin, mutta kyllä
sirkustirehtöörin sopiviin kohtiin heittämä rimmaus tehoaa: ”Minä haluan
ruokaa, ruoka on ravitsevaa, siinä on kaloreita ja sisäpaisti se on hyvää.”
Huumorin ja vauhdikkuuden lisäksi Itkonen
ei epäröi tunnelmoida, kun sille on hetki ja tilaus. Kirjan lopussa, kun kaikki
on hyvin Lillin koira tenhoaa näytöksissä ilta toisensa jälkeen. ”Hän opetti
sen istumaan paikoillaan. Ja keskittymään. Pelkästään olemiseen. Siitä tuli koko
sirkuksen mietteliäin ohjelmanumero. Kun Lillin kolmijalkainen koira linkkasi
sirkuksen maneesille, istahti sen keskelle eikä liikahtanutkaan, tämä rauhaisa
tunne valtasi myös katsojien mielen. Se sai heidät istumaan hiljaa paikoillaan.
Ja keskittymään. Hetkeksi. Pelkästään olemiseen. Sen jälkeen torvet jälleen
pärähtivät soimaan samalla kun klovnit astuivat areenalle. Ja katsojista
tuntui, että he pienen kolmijalkaisen koiran ansiosta entistä paremmin
ymmärsivät, ettei ole yksistään iloa eikä yksistään surua, on vain yksi
yhteinen elämä.”
Tuollaisen tunnelman kokee myös lukija.
Takaisin
40-luvulle
Nostalgiaa?
Sitäkin. Sellaiset kirjan nimet kuin Palomäen arvoitus, Kiveliön seikkailijat,
Kultamaljan etsijät, Palava kylä, Mustan lipun rakuunat, Juokseva Varjo tai
Merimiesarkun aarteet kertovat hyvin, millaisia seikkailuja 40-luvulla
tarjoiltiin. Seikkailu alkoi sirkuksesta (Karisto) puolestaan osoittaa, että
tämäkin estraadi oli tuttu paikka nuortenkirjailijoille.
Päivö Suomelan kirjat Huuhkaja huutaa ja Hopeasormus (Karisto) esittelevät
savolaisten ja lappalaisten yhteenottojen aikakautta. Itse historiallinen
ulottuvuus ei perustu mihinkään erityiseen taustatutkimukseen: on tuulastamista,
joikaamista ja erälläkäyntiä.
Laatikosta löytämäni Hopeasormus on jo lähes
puhkiluettu, kannet ovat irronneet ja pari sivua roikkuu puolittain ulkona.
Kirja on annettu muuten tytölle eli Tellervolle syntymäpäivälahjaksi 1949.
Tyttökirjojakin olisi toki ollut tarjolla Unohtumattomasta kouluvuodesta ja vaikkapa
Somersalon Irmelistä ja Terttumarjasta lähtien, mutta jännitys – se löytyi
poikien sarjoista. Ihailua löytyy Hopeasormuksestakin ja vuosisatojen takaa:
neuvokas poikakin menee ihan mykäksi, kun Helpi katsoo ja nauru helähtää.
Tällaista se oli tosiaan! Alkupuheessa
kirjailija toteaa, että edellisestä kirjasta tutut kaverukset joutuvat uusien
hämäräperäisten tapauksien pyörteisiin. ”eikä minulla ollut muuta keinoa kuin
kirjoittaa niistä uusi kirja.” Totuttuun tapaan kirjojen alkuun ladattiin
luonnonkuvaus, luodaan silmäys vetten hämärtyviin saloihin ja niin edelleen.
Suomelalla on kuitenkin taitava muunnos: hän lähtee tarkastelemaan tilannetta
lentävän huuhkajan silmin.
Jos kirjojen rakenteita yksinkertaistaisi,
niin juonen aaltojen harjat voisi helposti tiivistää. On leppoisa alku,
omituinen tapahtuma, joka täytyy selvittää, pari outoa kiertolaista,
salaperäinen luola, tytön ryöstö, takaa-ajo ja neuvokas pelastautuminen. Rikos
ja rangaistus.
Nostalgian lisäksi jää miettimään, onko
aika sittenkään muuttunut kovinkaan paljon – ulkonaiset puitteet toki, mutta
ikiaikaiset kaaviot pelaavat aina. Vanhaan kirjaan tarttuminen on kuitenkin
jotenkin hellyttävää: näitä olen lukenut, kokenut ja viihtynyt. Mitenkähän ne
ovat vaikuttaneet?
Tietokirjasta
sadaksi päiväksi
Tämä kirja
on vielä hyllyssäni, koska lueskelen sitä hiljalleen. Jos tutustuisi yhteen
kirjaan päivässä, tarvittaisiin sata päivää. Joel Kuortti ja Jukka-Pekka
Pietiäinen ovat tehneet varsin hullun yrityksen.: Abckirjasta Mustaan orkideaan eli 100 merkittävää suomalaista
tietokirjaa (Paasilinna 2014) luotaa kommentoiden ja mietiskelleen meidät
samalla kotimaisen tietokirjallisuuden historian ja eri lajien läpi Elina
Grundströmin Mustaan orkideaan asti
(Nemo 2013).
Kirjan viehättävyys perustuu sen
rakenteeseen ja oikeastaan myös yllättävyyteen: tällainenkin on mukana. Enpä
tiennytkään. Tai sitten nostalgiseen hyväksyntään: Kyllä, Pikku jättiläinen on
sukupolvien tietokirja. Kirjan lukemista hidastaa sen vaikutus uteliaisuuteen:
Pitääpä taas lukaista tuo Donnerin Berliini uudelleen. Mikä ihmeen matematiikan
klassikko? Sattuneesta syystä jouduin kahlaamaan läpi Eino Jutikkalan Suomen
talonpojan historiaa – kyllä, sen paikka on tosiaan mukana suomalaisen
talonpojan kokovartalokuvana.
Ja kiva kun bongaa myös lasten ja nuorten
tietokirjantekijöitä – arvostus nousee! Ehkä saan kirjan lopetettua tänä
vuonna. Mutta se jää kyllä hyllyyn. Sitä on mukava verrata, jos tekijät
intoutuvat vielä johonkin uuteen hulluun yritykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti